Retkelle voi lähteä vähän huonommallakin repulla. Kahvi voi unohtua kotiin ja makkaratikunkin voi vuolla metsästä. Mutta jos kengät hiertävät, sukat ovat märät ja jaloissa muhiutuu rakko jo ensimmäisen tunnin aikana, alkaa luonnonrauha kiinnostaa huomattavasti vähemmän.
Moni puhuu retkeilyssä varusteista, kerrospukeutumisesta ja ultrakevyistä grammanviilauksista. Todellisuudessa aika moni retki kaatuu paljon yksinkertaisempaan asiaan: jalkoihin.
Huonot kengät tekevät jokaisesta kivestä henkilökohtaisen loukkauksen. Märkä sukka taas löytää tavalla tai toisella tiensä ihmisen sieluun asti.
Ja jos mukana on telttakaveri, hän joutuu kokemaan kaiken myös hajujen muodossa.
Uudet kengät eivät kuulu suoraan pitkälle vaellukselle
Tämä on klassinen virhe. Ostetaan hienot uudet vaelluskengät torstaina ja perjantaina lähdetään 20 kilometrin reissulle kuin olisi syntymästä asti kävelty niillä.
Sitten ihmetellään miksi kantapäät näyttävät siltä kuin ne olisi hiottu hiekkapaperilla.
Kenkä voi tuntua kaupassa täydelliseltä. Pehmeä valaistus, tasainen lattia ja viiden minuutin testikävely eivät kuitenkaan vastaa sitä hetkeä, kun olet seitsemän kilometrin päässä autolta märässä metsässä ja huomaat jokaisen askeleen kohdalla uuden hiertävän kohdan.
Hyvätkin kengät tarvitsevat sisäänajoa. Nahka pehmenee, kenkä muotoutuu jalkaan ja samalla huomaat ajoissa mahdolliset ongelmat.
Kannattaa tehdä muutama:
- kauppareissu
- iltakävely
- lyhyt päiväretki
ennen pidempää vaellusta.
Se on huomattavasti mukavampaa kuin opetella improvisoimaan rakkojen kanssa keskellä metsää.
“Rakko ei synny yhdestä huonosta askeleesta. Se syntyy tuhansista pienistä virheistä.”
Märkä sukka on pieni asia – kunnes se ei enää ole
Ihminen ei ehkä normaalissa arjessa ajattele sukkia kovin paljon. Metsässä niiden merkitys kasvaa yllättävän nopeasti.
Märkä sukka alkaa hiertää. Hiertävä sukka tekee rakon. Rakko muuttaa kävelyn ontumiseksi. Ja siinä vaiheessa retken tunnelma muistuttaa enemmän vanhaa sotadokumenttia kuin rentouttavaa luontokokemusta.
Siksi merinovillasukat ovat monelle retkeilijälle lähes pyhä asia.
Ne:
- hengittävät paremmin
- siirtävät kosteutta
- lämmittävät myös kosteina
- eivät ala haista aivan yhtä nopeasti kuin tavalliset puuvillasukat
Ja tämä viimeinen kohta on tärkeä myös muiden ihmisten kannalta.
Pienen teltan sisällä märkä puuvillasukka alkaa nimittäin nopeasti kehittää sellaista aromia, että telttakaveri alkaa pohtia, olisiko ulkona nukkuminen karhujen keskellä sittenkin turvallisempi vaihtoehto.
Kuivat merinosukat taas tarkoittavat sitä, että koko seurue saa hengittää jotakin muuta kuin tiivistettyä “sukkamehua” koko yön ajan.
Kaikki voittavat.
Leikkaa ne varpaankynnet. Oikeasti.
Tämä kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta yllättävän moni muistaa asian vasta siinä vaiheessa, kun alamäki alkaa hakata kynttä kengän kärkeen jokaisella askeleella.
Pitkät kynnet:
- painavat kengässä
- hiertävät viereisiä varpaita
- rikkovat sukkia
- tekevät alamäistä huomattavasti ikävämpiä
Ja pahimmillaan kynsi voi jopa irrota.
Sellaista tarinaa ei kukaan halua muistella nuotion äärellä.
Kengätkin tarvitsevat huoltoa
Moni muistaa huoltaa auton, moottorisahan ja kahvinkeittimen, mutta kengät saavat usein kohteluksi lähinnä uuden kerroksen mutaa.
Vaelluskengät ja maiharit kestävät pitkään, kun niitä vähän auttaa.
Kuivunut nahka halkeaa nopeasti. Likainen kenkä kuluu nopeammin. Ja jos kengännauha napsahtaa poikki keskellä metsää ilman varanauhaa, siinä vaiheessa alkaa pienet ennakkovalmistelut tuntua aika hyvältä idealta.
Kenkien huolto ei ole mitään rakettitiedettä:
- kuivaa ne kunnolla
- puhdista pahimmat liat
- rasvaa nahka välillä
- tarkista nauhat ja saumat
Ja tärkein sääntö:
älä kuivata kenkiä suoraan nuotion vieressä kuin grillimakkaraa.
Pieni jalkojen ensiapupaketti pelastaa paljon
Kokeneilla retkeilijöillä kulkee mukana kaikenlaista pientä tavaraa juuri siksi, että metsässä pienistä ongelmista tulee nopeasti isoja ongelmia.
Pari rakkolaastaria ei paina juuri mitään. Varasukat eivät vie paljon tilaa. Silti niiden merkitys voi olla päivän lopussa valtava.
Kun ensimmäinen hiertymä alkaa tuntua, se kannattaa hoitaa heti.
Moni yrittää sinnitellä ajatuksella:
“Kyllä tämä tästä.”
Yleensä ei muuten siitä.
“Metsässä pienet ongelmat harvoin pienenevät kävelemällä.”
Tauko ei ole vain kahvia varten
Pitkällä retkellä kannattaa joskus pysähtyä ihan vain jalkojen takia.
Kengät pois hetkeksi. Sukat kuivumaan. Jalat tuulettumaan.
Se tuntuu pieneltä asialta, mutta päivän lopussa ero voi olla valtava.
Kokeneet retkeilijät tietävät, että hyvinvoivat jalat tarkoittavat parempaa jaksamista, parempaa fiilistä ja huomattavasti vähemmän kiroilua viimeisillä kilometreillä.
Lopulta aika moni retki tiivistyy yhteen asiaan
Jos jalat voivat hyvin, moni muu ongelma tuntuu pienemmältä.
Sade ei haittaa yhtä paljon. Rinkka ei tunnu niin raskaalta. Matkakin etenee mukavammin.
Mutta jos kengät pettävät, sukat kastuvat ja rakot alkavat juhlia kantapäissä, muuttuu hienokin retki nopeasti pitkäksi kävelyksi kohti seuraavaa taukoa.
Siksi hyvät kengät ja sukat eivät ole retkeilyssä mitään hienostelua.
Ne ovat usein koko homman tärkein osa.
Tiivistettynä
Sisäänaja kengät ajoissa.
Pidä sukat kuivina.
Leikkaa kynnet ennen retkeä.
Huolla kengät ennen kuin ne hajoavat.
Pakkaa mukaan rakolaastareita ja varasukat.
Ja jos retkellä on mukana telttakaveri, tee palvelus koko ryhmälle:
vaihda ne märät sukat ajoissa.
